maanantai 28. helmikuuta 2011

Suolla


Pukkasi kuitenkin kuusitoista yöksi pakkasta. Kello kolme oli niin hiljaista, etten kuullut kuin oman hengitykseni ja palavan savukkeen ritinän katsellessani tähtitaivasta. Aamulla, ennen seitsemää alkoi sitten kivien siirtely louhimolla, raskaat kumahdukset kilometrien takaa. Päivemmällä soi pilli ja sitten räjähti. Olen niin tottunut touhuun, että tuskin huomaan sitä. Kivien myyminen on kyllä säälittävää, vaikka samaa ovat touhunneet täällä pitkään, aiemmin kiviä Venäjän palatseihin, nyt kiviä Eurooppaan. Graniittia. Lisäksi on sorakuoppia, maa-ainesten luvallinen ja luvaton otto kukoistaa.

Ja mikä parasta, tuohon vähän pohjoisemmaksi mauripekkaroidaan turvesuota. SuoKustan toimet ovat aina vituttaneet, mutta nyt erityisesti. Onnellisten, mutta tietämättömien yhteiskunta, tämä. Paikallinen SuoKustan kunnallispoliitikko möi soiset maansa energiayhtiölle. Mikään tuskin vaikuttaa energiayhtiön aikomuksiin, niin, asiasta on tietysti valitettu, lähijoki nimitettäneen kunnanvaltuuston päätöksellä myöhemmin energianyhtiön toimitusjohtaja Pirtilän laskuojaksi, siitä ne haisevat myrkyt ja humukset sun muut Suomenlahteen sitten virtaavat, sen entisen maatalouskuorman päälle.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

fragmentteja päiväkirjasta ilman itsesensuuria


vanhenee ja laimenee

eli

laimenee vanhuuttaan

kun sais edes joskus nuo emaloidut kahvimukit puhtaiksi?

Eräs macca penninen on kirjoittanut kirjan jota en ole ehtinyt lukea, toisaalta hänet muistetaan lähinnä siitä, että lausahti kerran: ”olipa hulvaton juttu sanoi eukko kun kirnuu pieri”. vaan niin se laimenee pennisen maccakin lopuksi eräänlaiseksi ns. kansalaissodan esiasteeksi. tekstikasauma on mahdollisesti laadittu jyväkylän ylellä, ns. vapaavahdissa.

Eräät (oliko jokin särö tässä?) elämöivät että Jouko Sirolan uusi tekstikasa ”Etsijä ja hänen 14 elämäänsä”, on jotenkin hyvä. Harvoin olen joutunut noin kursoorisesti kotimaista kirjallisuutta selaamaan, väittääkseni myöhemmin että olen tuotoksen ”lukenut”. Samat säröläiset järjestävät näköjään sirolalaisen kirjoittajakurssin. No, ne jotka osaa tekee ja ne jotka ei, ryhtyy opettamaan. Jos minulla olisi ollut aikaa, olisin varmaankin osallistunut sirolalaiselle kirjoittajakurssille, kysymyksessähän täytyy olla jonkin sortin parodia. Äskettäin luin myös saman kustantajan julkaiseman huumorikirjan jonka oli kirjoittanut joku Reivilä. Eniten hämmästelen, että kuka näitä Teoksen huumorikirjoja ostaa, eli onko erityisen venyvää huumorintajua kirjojen ns. ostajakunnassa.

En muista kuka lyhyen pennisen kansalaissota äärimmilään teoksen on julkaissut, en muista enkä väliltä.

torstai 24. helmikuuta 2011

leikkaus


liberaali yö

lysergihapon dietyyliamidi syöttää kuvaa



loppu

lopussa

lämmittelen sormia tulikuuman pesän yllä

lopussa

en osaa sanoja

lopussa

en tiedä

lopussa

en osaa

lopussa

en ole

maanantai 21. helmikuuta 2011

Sektori 16

Valvottujen, myöhemmin myrkytettyjen mielten ylilento kuuluu huminana puunhakkuupaikalle, liiterin ovi narahtelee tuulessa, koira ynisee ikävystyneenä jalanjuuressa, kusettaa, sytytän tupakan, avaan sepaluksen ja lasken valkealle hangelle. Lintujen kujerrus poimuttaa maiseman, astun saunan kuistille, ajattelen moottorisahaa, mutta en käynnistä sitä, heitän koiralle pallon kauas hankeen, haukku noutaa kapineen nopeasti, muovista valmistettu kertakäyttöesine livahtaa saunan alle, räjähtää vasten terävää pellinkappaletta, koira säikähtää ja nousee ulisten kuistille riekale suussaan. Nyt tuolla kehnolla valmisteella ei ole enää käyttöä, ei edes koiralle.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

katkelma...

"Maailman pelastaminen? Sytytän uuneihin tulet, osa kasvihuoneilmiöuskovaisista olisi valmis tämän kieltämään, puilla lämmittämisen, paitsi vihreällä sähköllä jota ostamme tukeaksemme vaihtoehtoisia energiantuotantotapoja, kuten tuulivoimaa. Näillä kolmenkymmenen asteen pakkasilla tässä Suomenlahden rantaviivalla muistelen miten muutamia vuosia sitten joukko ilmastohysteerikkoja vaati pääkaupungissa eräänä lauhana talvena: ”Lunta Perkele!”, nyt sitä on vähän yli seitsemänkymmentä senttiä.


Ilmastohysteerikon, jos sellainen sattuisi vastaan kävelemään, kutsuisi mielellään tuohon pihalla sijaitsevaan pömpeliin, biologiseen käymälään aamupaskalle kun lämpömittarin lukema on helmikuussa laskenut kolmenkymmenen pakkasasteen alapuolelle. Tuletko toimituksen jälkeen koivuhaloilla lämmitettyyn tupaan, vai jäätkö ulos lämmittelemään ja tarkkailemaan miten tuotoksesi palaa biologisena hajoamisastiana markkinoidussa käymälässä näillä pakkasilla? Totta tosiaan, niin, se on täysin hajuton, mutta se johtuu pakkasesta, paska on syväjäässä."