erottelukyky (jatkuu…)

pompin joustavilla kolikoilla

verinorojen välistä

kuullen maajohtajamme sanaa

dehoureistuskierros (Voltaire de Briefme)

ripaus maksaa silmäkuoppien takana

maa(johta)jamme, jamme, jamme, jamme

ripaus maksaa (3,65 €)

irrotetut iirikset näkevät rahaa selvemmin

myöhäinen astutus homofaberinjoella

aiheutti kivat irtoelimet

kuulu kaiku vempelten

anna herra admat shit tuotannon rahtunen

arvuuden lauhaan ilmastoon

(f)rei und lich lutteri kajauttaa

enkeltentten talousarviolaulun

yhteis pro dukti ossa

yhtälö: olen obama bara vainen

(Y= X x massa)

tuotantolisä kiiluvin silmin

teesi itse lehtikultaa

matkusta hetki elämäntapamaximistin unelmassa

luettelo: Admat Shit, Lutteri, F(reud)

jalokivat elimet hopeaa

kulutuskysyntä kultaa

mistään irrotettu myrkkypersoona (maa)johtamme, jamme, jamme

ruumiilla jalokivat elimet

heimohampaat

kivet kasvavat maasta

hitaasti

ai hitto!

palikat olivat vääntyneet jokseenkin

olivat palikat jokseenkin vääntyneet

vääntyneet palikat jokseenkin olivat

jokseenkin olivat palikat vääntyneet

kirjat kynät paperit

kynät paperit kirjat

paperit kynät paperit

kirjat tu

vääntyneet varaukset olivat voimassa

varaukset olivat voimassa vääntyneet

olivat voimassa varaukset

kirjat kynät paperit

kirjat tu

ajatus herää

kirjattu ajatus herää

ajatus kirjat tu

ai hitto!

volupté

aamun musta kuppi

depression sisin kehä

maa valkea

ikuinen joulunodotus

saatanalliset virret aamuauringossa

muista viedä tuhka

ruokkia koirat

osallistu!

edesmenneen Euroopan proletariaatin edustajat pauhaavat kanavalla

runoilijat matkustivat jo Ranskaan tai Firenzeen

pitää olla organismin osanen

metonyymi

noustakseen ääneen

talvi on ohi kun räystäät tippuvat

sanotaan

re-pre-sent

aamu taittoi vatsaan terävän kulman

aurinko kylmänä puun latvassa

kestämisen miettimistä

ulkohuoneen pakkasessa

maisema soi sydämenmuotoisesta aukosta

ohuen pitsiverhon takaa

muistan

en ole vuosiin

harjoittanut loppusointuja

paitsi huumorimielessä

tunnin loikka, aika hoikka (hah-hah, haaah!)

suuren osan ns. historiasta saamme uudelleenesityksenä

(edellisistä uudelleenesityksistä muotoiltuina

uudelleenesityksinä)

kuten tässä nyt re-pre-sent (-aatio)

vihaisessa mielessäni on Maan Alkuperän Teatterin tuhoaminen

uudelleenesitysten kumous, psykoanalyysin rovio ja poltto

sitten

sävellys on valmis

en kirjoita merkkien päälle sanaakaan

myytti, fantasia, trauma

lepäävät siinä sävelinä ruumiillasi

tuhottu teatteri

mutta

Money-tarismin raja siirtyy

teatteri esitetään uudelleen

re-pre-sent

Joutsenet

Kuulin. Joutsenet, eilen.

Kevät väkisin.

Kohta. Illalla.

Pyrytti mallikkaasti.

xxxxxxxxxxx

(runotorstai juhlii ja pyytää selitystä)

”Mitä jokin teille merkitsee?”?!!!???

…kuulostaa kysymykseltä johon on

tavan mukaan hölistävä yhdentekevää täytteeksi

runo – täytekeksi, täytteeksi

rakkaat median edustajat:

runo sielun täytteeksi!

”rakentelu”?

jätän bittinikkarien, insinöörien ja rakennusmestareitten huoleksi.

en rakentele, en rakenna

”syntyminen”?

runo ei synny vaan ON

(tuhannesti anteeksi näistä koppavista kommenteista)

haihtumispiste

idea ei kasvanut puussa,

mutta vanhan ja käytetyn tavaran kaupassa

istahdin konsumerismin kultajakkaralle

siellä nousi silmieni tasolle

kirjakasa

katoamispiste

ei

ajattelin, ei,

haihtumispiste

niinhän se on, juuri se

mutta mistä raivata vähintään kaksi kuukautta tilaa

haihtumispisteelle?

kuvassa tapaan myöhemmin haihtuvan

ainutlaatuisen ideani kirjallisen ruumiin

ajattelin murhaavasti miten hän haihtuu hissukseen

höyrykuvajaiseksi, sitten tyystin näkymättömiin

mutta aikaa minulla ei ole, ei juuri tällä viikolla,

ei tässä kuussa

miten minulla ei saata olla aikaa haihtumispisteelle?

on raivattava aikatila haihtumispisteelle, nopeasti!

laadittava luonnos!

ideat kasvavat puissa, kirpputoreilla, puistoissa, kirjastoissa?

ei

päässä

kuudestoista

sain aamulla aikaan

muutaman sävelen

ei ollut meno kummoista

mutta jokin auringossa inspiroi

en silti jaksanut varsinaisesti

lähteä ulos

katselin portailla taivasta

ajattelin että iltapäivällä

jos silloin, jos vihdoin?

eilen, rajan tuntumassa rekkaruuhka

rajan tuolla puolen hiljainen liikenne’

sama rekkajono, eri suuntaan

mietin joskus, että mitähän niissä konteissa on?

ja ne väsyneen näköiset kuskit

vaikuttavat väliin jokseenkin toivottomilta

silti se tavarajono etenee, hiljaa

pyhä logistiikka-aate, tavarankierron lumo

myyvät siellä parempaa leipää kuin täällä

ja halvemmalla

kuljetin muutaman leivän rajan yli

eivät kysyneet mitään

ja nyt

näyttää olevan jo kuudestoista

en laske päiviä, en

ajan kulku

Miten tuosta vanhasta tekstistä saisi edes vähän itsensä näköisen, en tarkoita itseäni vaan itsensä tekstin näköisen.

Sitä on joku minä muokannut joskus ilman tarkempia suuntia, joku Ajatusten Avaruuskameli, silloin joskus Postmodernin Tekotaiteen Kulta-aikoina. Miten jäin sitä lukemaan, vaikka olin työstämässä ihan muuta. Tauko, huvikseen, tauko ajankuluksi, vaikka kolmen viikon mittainen kahvitauko, ei se missään tunnu, kun olen ajatellut vain työstää, en tee mitään ja ajatus karkaa jonnekin kevätjäille. Kävelen koiran kanssa kantavaa moottorikelkan jälkeä lähisaareen. Tuuli puhaltelee vienosti ajatukset päästä, hiljenee, kääntää suuntaansa, lupaa lämmintä lännestä. Tässä on niin paksu jää, ulottuu melkein pohjaan saakka, eli metri, puolitoista.

Silmä etsii jäiseltä aavalta pistettä johon tarkentaa, mutta sellaista ei ole, vain tuulen pieksämä hanki, jäljet päättyvät vähän matkan päässä valkoiseen.

katkelma kierteestä

se meni aikapäiviä sitten?

aika ja päiviä - aikapäiviä

ovat ehkä mitä ovat?

moinen sanonta

yksi lisää

et löydä uutta

etsi vanhaa

riittää murhe jokaiselle päivälle

muistoista

(tämä katkelma runotorstaille on laadittu mustetahramenetelmällä (hieman vastaavasti näyttävät viisaat taivasta tutkineen) - mitä ensimmäiseksi nousi mieleen, eli mitä nousi mieleen ennen kuin kuvan näin. runo oli siis valmiina kokonaisuudessaan ennen runotorstain julkaisemaa kuvaa, ja yllä on katkelma siitä.)

Kettu

Kuu ehtyi hituseksi, eikä ole pian ollenkaan. Kettu pauhasi yöllä metsikössä, rääkyi, huuteli. Viivähdin ulkosalla tiheiden unien välissä. Paljon tekemistä, öisin. Ajattelin runoja, jotka olivat kirjoittamattomina yöpöydän kulmalla, kynän vieressä. Koirat nukkuivat sikeästi, ei mitään koiranunta noilla tuo?

Sain vihdoin kirjoitelmaan järjen häivän, ainakin sellaisen melkein ymmärrettävän tahdin. Järjestelin kappaleita. Kuka minua ymmärtää, kysyin unessa? Vuorosanojen viitteiksi pitäisi kohottaa lainausmerkit, mutta ne eivät ole merkeissä, vaan siinä aikaisemmin tyhjällä lehdellä. Tässä kielessä ei kerrota merkkiä, havaittavaa intonaatiota kysymyksen perään. Tasaista jorinaa?