Kuu ehtyi hituseksi, eikä ole pian ollenkaan. Kettu pauhasi yöllä metsikössä, rääkyi, huuteli. Viivähdin ulkosalla tiheiden unien välissä. Paljon tekemistä, öisin. Ajattelin runoja, jotka olivat kirjoittamattomina yöpöydän kulmalla, kynän vieressä. Koirat nukkuivat sikeästi, ei mitään koiranunta noilla tuo?
Sain vihdoin kirjoitelmaan järjen häivän, ainakin sellaisen melkein ymmärrettävän tahdin. Järjestelin kappaleita. Kuka minua ymmärtää, kysyin unessa? Vuorosanojen viitteiksi pitäisi kohottaa lainausmerkit, mutta ne eivät ole merkeissä, vaan siinä aikaisemmin tyhjällä lehdellä. Tässä kielessä ei kerrota merkkiä, havaittavaa intonaatiota kysymyksen perään. Tasaista jorinaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti