tiistai 30. elokuuta 2011

Ohjeita? - katkelmia satunnaisesta runoudesta




kuolleen runoilijan neuvot
elämän yleisohjelma
no
ei sellaista
eihän edes shakespeare
ei marlowe
yhtyivät vain tanssiin
idioottihölkän ohjeeton kutsu
moraalin joustoneuleella



lauantai 20. elokuuta 2011

viimeinen itä - katkelmia satunnaisesta runoudesta


minä
saraseeni
viimeisen idän asukas
päivä kääntyy kuuksi
tähdet
pimeän odotusta
kuunkierron tällä puolen
kuvioiden kierot nimet
ei, ei Otavaa
rakkaani


tiistai 14. kesäkuuta 2011

torstai 2. kesäkuuta 2011

katko (katkelmia satunnaisesta runoudesta)

ei ajatuksiaan voi kirjata
mahdotonta
ehkä nopea väläys
immanenssin hulmahdus horisontissa
yritin kun kukaan ei pyytänyt
ei tullut mitään

!mutta!

katso kuvien kääntöpuolelle
siellä ovat sanat

maanantai 16. toukokuuta 2011

Tulistettu tylsyys



suunnitelmia
katkonaisia jatkeita aiemmin kehiteltyihin jatkoksiin
tylsää
rasahti satamaan
lattia viileni
pistelin puita piisiin
enemmän huviksi
tulistettu tylsyys siinä
talven leima

torstai 28. huhtikuuta 2011

Sur Real Planck (Quantum Thiefismista)



kvantti, lantti, (di)(l)etantti
kantti, vantti, rantti
rakastettu (Planck)ki

Hant, Kvant, Planck
quantum of thousand quant?

planck (kki) Max
E=hf, ehdotus maksiimiksi!
Je suis desolé!

reduktion ad absurdum

ge mig en planck
E=hw
satans kvant!


torstai 31. maaliskuuta 2011

erottelukyky (jatkuu…)


pompin joustavilla kolikoilla

verinorojen välistä

kuullen maajohtajamme sanaa

dehoureistuskierros (Voltaire de Briefme)

ripaus maksaa silmäkuoppien takana

maa(johta)jamme, jamme, jamme, jamme

ripaus maksaa (3,65 €)

irrotetut iirikset näkevät rahaa selvemmin

myöhäinen astutus homofaberinjoella

aiheutti kivat irtoelimet


kuulu kaiku vempelten

anna herra admat shit tuotannon rahtunen

arvuuden lauhaan ilmastoon

(f)rei und lich lutteri kajauttaa

enkeltentten talousarviolaulun

yhteis pro dukti ossa

yhtälö: olen obama bara vainen

(Y= X x massa)


tuotantolisä kiiluvin silmin

teesi itse lehtikultaa

matkusta hetki elämäntapamaximistin unelmassa

luettelo: Admat Shit, Lutteri, F(reud)

jalokivat elimet hopeaa

kulutuskysyntä kultaa

mistään irrotettu myrkkypersoona (maa)johtamme, jamme, jamme

ruumiilla jalokivat elimet

heimohampaat


kivet kasvavat maasta

hitaasti

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

ai hitto!


palikat olivat vääntyneet jokseenkin

olivat palikat jokseenkin vääntyneet

vääntyneet palikat jokseenkin olivat

jokseenkin olivat palikat vääntyneet



kirjat kynät paperit

kynät paperit kirjat

paperit kynät paperit

kirjat tu


vääntyneet varaukset olivat voimassa

varaukset olivat voimassa vääntyneet

olivat voimassa varaukset


kirjat kynät paperit

kirjat tu


ajatus herää

kirjattu ajatus herää

ajatus kirjat tu

ai hitto!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

volupté


aamun musta kuppi

depression sisin kehä

maa valkea

ikuinen joulunodotus

saatanalliset virret aamuauringossa

muista viedä tuhka

ruokkia koirat

osallistu!

edesmenneen Euroopan proletariaatin edustajat pauhaavat kanavalla

runoilijat matkustivat jo Ranskaan tai Firenzeen

pitää olla organismin osanen

metonyymi

noustakseen ääneen

talvi on ohi kun räystäät tippuvat

sanotaan



sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

re-pre-sent

aamu taittoi vatsaan terävän kulman

aurinko kylmänä puun latvassa

kestämisen miettimistä

ulkohuoneen pakkasessa

maisema soi sydämenmuotoisesta aukosta

ohuen pitsiverhon takaa

muistan

en ole vuosiin

harjoittanut loppusointuja

paitsi huumorimielessä

tunnin loikka, aika hoikka (hah-hah, haaah!)

suuren osan ns. historiasta saamme uudelleenesityksenä

(edellisistä uudelleenesityksistä muotoiltuina

uudelleenesityksinä)

kuten tässä nyt re-pre-sent (-aatio)

vihaisessa mielessäni on Maan Alkuperän Teatterin tuhoaminen

uudelleenesitysten kumous, psykoanalyysin rovio ja poltto

sitten

sävellys on valmis

en kirjoita merkkien päälle sanaakaan

myytti, fantasia, trauma

lepäävät siinä sävelinä ruumiillasi

tuhottu teatteri

mutta

Money-tarismin raja siirtyy

teatteri esitetään uudelleen

re-pre-sent

torstai 24. maaliskuuta 2011

Joutsenet


Kuulin. Joutsenet, eilen.

Kevät väkisin.

Kohta. Illalla.

Pyrytti mallikkaasti.

xxxxxxxxxxx


(runotorstai juhlii ja pyytää selitystä)

”Mitä jokin teille merkitsee?”?!!!???

…kuulostaa kysymykseltä johon on

tavan mukaan hölistävä yhdentekevää täytteeksi

runo – täytekeksi, täytteeksi

rakkaat median edustajat:


runo sielun täytteeksi!


”rakentelu”?

jätän bittinikkarien, insinöörien ja rakennusmestareitten huoleksi.

en rakentele, en rakenna

”syntyminen”?

runo ei synny vaan ON

(tuhannesti anteeksi näistä koppavista kommenteista)

maanantai 21. maaliskuuta 2011

haihtumispiste


idea ei kasvanut puussa,

mutta vanhan ja käytetyn tavaran kaupassa

istahdin konsumerismin kultajakkaralle

siellä nousi silmieni tasolle

kirjakasa

katoamispiste

ei

ajattelin, ei,

haihtumispiste

niinhän se on, juuri se

mutta mistä raivata vähintään kaksi kuukautta tilaa

haihtumispisteelle?

kuvassa tapaan myöhemmin haihtuvan

ainutlaatuisen ideani kirjallisen ruumiin

ajattelin murhaavasti miten hän haihtuu hissukseen

höyrykuvajaiseksi, sitten tyystin näkymättömiin

mutta aikaa minulla ei ole, ei juuri tällä viikolla,

ei tässä kuussa

miten minulla ei saata olla aikaa haihtumispisteelle?

on raivattava aikatila haihtumispisteelle, nopeasti!

laadittava luonnos!

ideat kasvavat puissa, kirpputoreilla, puistoissa, kirjastoissa?

ei

päässä


keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

kuudestoista


sain aamulla aikaan

muutaman sävelen

ei ollut meno kummoista

mutta jokin auringossa inspiroi

en silti jaksanut varsinaisesti

lähteä ulos

katselin portailla taivasta

ajattelin että iltapäivällä

jos silloin, jos vihdoin?

eilen, rajan tuntumassa rekkaruuhka

rajan tuolla puolen hiljainen liikenne’

sama rekkajono, eri suuntaan

mietin joskus, että mitähän niissä konteissa on?

ja ne väsyneen näköiset kuskit

vaikuttavat väliin jokseenkin toivottomilta

silti se tavarajono etenee, hiljaa

pyhä logistiikka-aate, tavarankierron lumo

myyvät siellä parempaa leipää kuin täällä

ja halvemmalla

kuljetin muutaman leivän rajan yli

eivät kysyneet mitään

ja nyt

näyttää olevan jo kuudestoista

en laske päiviä, en

maanantai 7. maaliskuuta 2011

ajan kulku



Miten tuosta vanhasta tekstistä saisi edes vähän itsensä näköisen, en tarkoita itseäni vaan itsensä tekstin näköisen.

Sitä on joku minä muokannut joskus ilman tarkempia suuntia, joku Ajatusten Avaruuskameli, silloin joskus Postmodernin Tekotaiteen Kulta-aikoina. Miten jäin sitä lukemaan, vaikka olin työstämässä ihan muuta. Tauko, huvikseen, tauko ajankuluksi, vaikka kolmen viikon mittainen kahvitauko, ei se missään tunnu, kun olen ajatellut vain työstää, en tee mitään ja ajatus karkaa jonnekin kevätjäille. Kävelen koiran kanssa kantavaa moottorikelkan jälkeä lähisaareen. Tuuli puhaltelee vienosti ajatukset päästä, hiljenee, kääntää suuntaansa, lupaa lämmintä lännestä. Tässä on niin paksu jää, ulottuu melkein pohjaan saakka, eli metri, puolitoista.

Silmä etsii jäiseltä aavalta pistettä johon tarkentaa, mutta sellaista ei ole, vain tuulen pieksämä hanki, jäljet päättyvät vähän matkan päässä valkoiseen.

torstai 3. maaliskuuta 2011

katkelma kierteestä


se meni aikapäiviä sitten?

aika ja päiviä - aikapäiviä

ovat ehkä mitä ovat?

moinen sanonta

yksi lisää

et löydä uutta

etsi vanhaa

riittää murhe jokaiselle päivälle

muistoista


(tämä katkelma runotorstaille on laadittu mustetahramenetelmällä (hieman vastaavasti näyttävät viisaat taivasta tutkineen) - mitä ensimmäiseksi nousi mieleen, eli mitä nousi mieleen ennen kuin kuvan näin. runo oli siis valmiina kokonaisuudessaan ennen runotorstain julkaisemaa kuvaa, ja yllä on katkelma siitä.)

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Kettu


Kuu ehtyi hituseksi, eikä ole pian ollenkaan. Kettu pauhasi yöllä metsikössä, rääkyi, huuteli. Viivähdin ulkosalla tiheiden unien välissä. Paljon tekemistä, öisin. Ajattelin runoja, jotka olivat kirjoittamattomina yöpöydän kulmalla, kynän vieressä. Koirat nukkuivat sikeästi, ei mitään koiranunta noilla tuo?

Sain vihdoin kirjoitelmaan järjen häivän, ainakin sellaisen melkein ymmärrettävän tahdin. Järjestelin kappaleita. Kuka minua ymmärtää, kysyin unessa? Vuorosanojen viitteiksi pitäisi kohottaa lainausmerkit, mutta ne eivät ole merkeissä, vaan siinä aikaisemmin tyhjällä lehdellä. Tässä kielessä ei kerrota merkkiä, havaittavaa intonaatiota kysymyksen perään. Tasaista jorinaa?

maanantai 28. helmikuuta 2011

Suolla


Pukkasi kuitenkin kuusitoista yöksi pakkasta. Kello kolme oli niin hiljaista, etten kuullut kuin oman hengitykseni ja palavan savukkeen ritinän katsellessani tähtitaivasta. Aamulla, ennen seitsemää alkoi sitten kivien siirtely louhimolla, raskaat kumahdukset kilometrien takaa. Päivemmällä soi pilli ja sitten räjähti. Olen niin tottunut touhuun, että tuskin huomaan sitä. Kivien myyminen on kyllä säälittävää, vaikka samaa ovat touhunneet täällä pitkään, aiemmin kiviä Venäjän palatseihin, nyt kiviä Eurooppaan. Graniittia. Lisäksi on sorakuoppia, maa-ainesten luvallinen ja luvaton otto kukoistaa.

Ja mikä parasta, tuohon vähän pohjoisemmaksi mauripekkaroidaan turvesuota. SuoKustan toimet ovat aina vituttaneet, mutta nyt erityisesti. Onnellisten, mutta tietämättömien yhteiskunta, tämä. Paikallinen SuoKustan kunnallispoliitikko möi soiset maansa energiayhtiölle. Mikään tuskin vaikuttaa energiayhtiön aikomuksiin, niin, asiasta on tietysti valitettu, lähijoki nimitettäneen kunnanvaltuuston päätöksellä myöhemmin energianyhtiön toimitusjohtaja Pirtilän laskuojaksi, siitä ne haisevat myrkyt ja humukset sun muut Suomenlahteen sitten virtaavat, sen entisen maatalouskuorman päälle.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

fragmentteja päiväkirjasta ilman itsesensuuria


vanhenee ja laimenee

eli

laimenee vanhuuttaan

kun sais edes joskus nuo emaloidut kahvimukit puhtaiksi?

Eräs macca penninen on kirjoittanut kirjan jota en ole ehtinyt lukea, toisaalta hänet muistetaan lähinnä siitä, että lausahti kerran: ”olipa hulvaton juttu sanoi eukko kun kirnuu pieri”. vaan niin se laimenee pennisen maccakin lopuksi eräänlaiseksi ns. kansalaissodan esiasteeksi. tekstikasauma on mahdollisesti laadittu jyväkylän ylellä, ns. vapaavahdissa.

Eräät (oliko jokin särö tässä?) elämöivät että Jouko Sirolan uusi tekstikasa ”Etsijä ja hänen 14 elämäänsä”, on jotenkin hyvä. Harvoin olen joutunut noin kursoorisesti kotimaista kirjallisuutta selaamaan, väittääkseni myöhemmin että olen tuotoksen ”lukenut”. Samat säröläiset järjestävät näköjään sirolalaisen kirjoittajakurssin. No, ne jotka osaa tekee ja ne jotka ei, ryhtyy opettamaan. Jos minulla olisi ollut aikaa, olisin varmaankin osallistunut sirolalaiselle kirjoittajakurssille, kysymyksessähän täytyy olla jonkin sortin parodia. Äskettäin luin myös saman kustantajan julkaiseman huumorikirjan jonka oli kirjoittanut joku Reivilä. Eniten hämmästelen, että kuka näitä Teoksen huumorikirjoja ostaa, eli onko erityisen venyvää huumorintajua kirjojen ns. ostajakunnassa.

En muista kuka lyhyen pennisen kansalaissota äärimmilään teoksen on julkaissut, en muista enkä väliltä.

torstai 24. helmikuuta 2011

leikkaus


liberaali yö

lysergihapon dietyyliamidi syöttää kuvaa



loppu

lopussa

lämmittelen sormia tulikuuman pesän yllä

lopussa

en osaa sanoja

lopussa

en tiedä

lopussa

en osaa

lopussa

en ole

maanantai 21. helmikuuta 2011

Sektori 16

Valvottujen, myöhemmin myrkytettyjen mielten ylilento kuuluu huminana puunhakkuupaikalle, liiterin ovi narahtelee tuulessa, koira ynisee ikävystyneenä jalanjuuressa, kusettaa, sytytän tupakan, avaan sepaluksen ja lasken valkealle hangelle. Lintujen kujerrus poimuttaa maiseman, astun saunan kuistille, ajattelen moottorisahaa, mutta en käynnistä sitä, heitän koiralle pallon kauas hankeen, haukku noutaa kapineen nopeasti, muovista valmistettu kertakäyttöesine livahtaa saunan alle, räjähtää vasten terävää pellinkappaletta, koira säikähtää ja nousee ulisten kuistille riekale suussaan. Nyt tuolla kehnolla valmisteella ei ole enää käyttöä, ei edes koiralle.