tiistai 30. elokuuta 2011
Ohjeita? - katkelmia satunnaisesta runoudesta
lauantai 20. elokuuta 2011
viimeinen itä - katkelmia satunnaisesta runoudesta
torstai 18. elokuuta 2011
verkkaan, katkelmia satunnaisesta runoudesta
tiistai 14. kesäkuuta 2011
torstai 2. kesäkuuta 2011
katko (katkelmia satunnaisesta runoudesta)
maanantai 16. toukokuuta 2011
Tulistettu tylsyys
torstai 28. huhtikuuta 2011
Sur Real Planck (Quantum Thiefismista)
torstai 31. maaliskuuta 2011
erottelukyky (jatkuu…)
pompin joustavilla kolikoilla
verinorojen välistä
kuullen maajohtajamme sanaa
dehoureistuskierros (Voltaire de Briefme)
ripaus maksaa silmäkuoppien takana
maa(johta)jamme, jamme, jamme, jamme
ripaus maksaa (3,65 €)
irrotetut iirikset näkevät rahaa selvemmin
myöhäinen astutus homofaberinjoella
aiheutti kivat irtoelimet
kuulu kaiku vempelten
anna herra admat shit tuotannon rahtunen
arvuuden lauhaan ilmastoon
(f)rei und lich lutteri kajauttaa
enkeltentten talousarviolaulun
yhteis pro dukti ossa
yhtälö: olen obama bara vainen
(Y= X x massa)
tuotantolisä kiiluvin silmin
teesi itse lehtikultaa
matkusta hetki elämäntapamaximistin unelmassa
luettelo: Admat Shit, Lutteri, F(reud)
jalokivat elimet hopeaa
kulutuskysyntä kultaa
mistään irrotettu myrkkypersoona (maa)johtamme, jamme, jamme
ruumiilla jalokivat elimet
heimohampaat
kivet kasvavat maasta
hitaasti
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
ai hitto!
palikat olivat vääntyneet jokseenkin
olivat palikat jokseenkin vääntyneet
vääntyneet palikat jokseenkin olivat
jokseenkin olivat palikat vääntyneet
kirjat kynät paperit
kynät paperit kirjat
paperit kynät paperit
kirjat tu
vääntyneet varaukset olivat voimassa
varaukset olivat voimassa vääntyneet
olivat voimassa varaukset
kirjat kynät paperit
kirjat tu
ajatus herää
kirjattu ajatus herää
ajatus kirjat tu
ai hitto!
tiistai 29. maaliskuuta 2011
volupté
aamun musta kuppi
depression sisin kehä
maa valkea
ikuinen joulunodotus
saatanalliset virret aamuauringossa
muista viedä tuhka
ruokkia koirat
osallistu!
edesmenneen Euroopan proletariaatin edustajat pauhaavat kanavalla
runoilijat matkustivat jo Ranskaan tai Firenzeen
pitää olla organismin osanen
metonyymi
noustakseen ääneen
talvi on ohi kun räystäät tippuvat
sanotaan
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
re-pre-sent
aamu taittoi vatsaan terävän kulman
aurinko kylmänä puun latvassa
kestämisen miettimistä
ulkohuoneen pakkasessa
maisema soi sydämenmuotoisesta aukosta
ohuen pitsiverhon takaa
muistan
en ole vuosiin
harjoittanut loppusointuja
paitsi huumorimielessä
tunnin loikka, aika hoikka (hah-hah, haaah!)
suuren osan ns. historiasta saamme uudelleenesityksenä
(edellisistä uudelleenesityksistä muotoiltuina
uudelleenesityksinä)
kuten tässä nyt re-pre-sent (-aatio)
vihaisessa mielessäni on Maan Alkuperän Teatterin tuhoaminen
uudelleenesitysten kumous, psykoanalyysin rovio ja poltto
sitten
sävellys on valmis
en kirjoita merkkien päälle sanaakaan
myytti, fantasia, trauma
lepäävät siinä sävelinä ruumiillasi
tuhottu teatteri
mutta
Money-tarismin raja siirtyy
teatteri esitetään uudelleen
re-pre-sent
torstai 24. maaliskuuta 2011
Joutsenet
Kuulin. Joutsenet, eilen.
Kevät väkisin.
Kohta. Illalla.
Pyrytti mallikkaasti.
xxxxxxxxxxx
”Mitä jokin teille merkitsee?”?!!!???
…kuulostaa kysymykseltä johon on
tavan mukaan hölistävä yhdentekevää täytteeksi
runo – täytekeksi, täytteeksi
rakkaat median edustajat:
runo sielun täytteeksi!
”rakentelu”?
jätän bittinikkarien, insinöörien ja rakennusmestareitten huoleksi.
en rakentele, en rakenna
”syntyminen”?
runo ei synny vaan ON
(tuhannesti anteeksi näistä koppavista kommenteista)
maanantai 21. maaliskuuta 2011
haihtumispiste
idea ei kasvanut puussa,
mutta vanhan ja käytetyn tavaran kaupassa
istahdin konsumerismin kultajakkaralle
siellä nousi silmieni tasolle
kirjakasa
katoamispiste
ei
ajattelin, ei,
haihtumispiste
niinhän se on, juuri se
mutta mistä raivata vähintään kaksi kuukautta tilaa
haihtumispisteelle?
kuvassa tapaan myöhemmin haihtuvan
ainutlaatuisen ideani kirjallisen ruumiin
ajattelin murhaavasti miten hän haihtuu hissukseen
höyrykuvajaiseksi, sitten tyystin näkymättömiin
mutta aikaa minulla ei ole, ei juuri tällä viikolla,
ei tässä kuussa
miten minulla ei saata olla aikaa haihtumispisteelle?
on raivattava aikatila haihtumispisteelle, nopeasti!
laadittava luonnos!
ideat kasvavat puissa, kirpputoreilla, puistoissa, kirjastoissa?
ei
päässä
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
kuudestoista
sain aamulla aikaan
muutaman sävelen
ei ollut meno kummoista
mutta jokin auringossa inspiroi
en silti jaksanut varsinaisesti
lähteä ulos
katselin portailla taivasta
ajattelin että iltapäivällä
jos silloin, jos vihdoin?
eilen, rajan tuntumassa rekkaruuhka
rajan tuolla puolen hiljainen liikenne’
sama rekkajono, eri suuntaan
mietin joskus, että mitähän niissä konteissa on?
ja ne väsyneen näköiset kuskit
vaikuttavat väliin jokseenkin toivottomilta
silti se tavarajono etenee, hiljaa
pyhä logistiikka-aate, tavarankierron lumo
myyvät siellä parempaa leipää kuin täällä
ja halvemmalla
kuljetin muutaman leivän rajan yli
eivät kysyneet mitään
ja nyt
näyttää olevan jo kuudestoista
en laske päiviä, en
maanantai 7. maaliskuuta 2011
ajan kulku
Miten tuosta vanhasta tekstistä saisi edes vähän itsensä näköisen, en tarkoita itseäni vaan itsensä tekstin näköisen.
Sitä on joku minä muokannut joskus ilman tarkempia suuntia, joku Ajatusten Avaruuskameli, silloin joskus Postmodernin Tekotaiteen Kulta-aikoina. Miten jäin sitä lukemaan, vaikka olin työstämässä ihan muuta. Tauko, huvikseen, tauko ajankuluksi, vaikka kolmen viikon mittainen kahvitauko, ei se missään tunnu, kun olen ajatellut vain työstää, en tee mitään ja ajatus karkaa jonnekin kevätjäille. Kävelen koiran kanssa kantavaa moottorikelkan jälkeä lähisaareen. Tuuli puhaltelee vienosti ajatukset päästä, hiljenee, kääntää suuntaansa, lupaa lämmintä lännestä. Tässä on niin paksu jää, ulottuu melkein pohjaan saakka, eli metri, puolitoista.
Silmä etsii jäiseltä aavalta pistettä johon tarkentaa, mutta sellaista ei ole, vain tuulen pieksämä hanki, jäljet päättyvät vähän matkan päässä valkoiseen.
torstai 3. maaliskuuta 2011
katkelma kierteestä
se meni aikapäiviä sitten?
aika ja päiviä - aikapäiviä
ovat ehkä mitä ovat?
moinen sanonta
yksi lisää
et löydä uutta
etsi vanhaa
riittää murhe jokaiselle päivälle
muistoista
(tämä katkelma runotorstaille on laadittu mustetahramenetelmällä (hieman vastaavasti näyttävät viisaat taivasta tutkineen) - mitä ensimmäiseksi nousi mieleen, eli mitä nousi mieleen ennen kuin kuvan näin. runo oli siis valmiina kokonaisuudessaan ennen runotorstain julkaisemaa kuvaa, ja yllä on katkelma siitä.)
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Kettu
Kuu ehtyi hituseksi, eikä ole pian ollenkaan. Kettu pauhasi yöllä metsikössä, rääkyi, huuteli. Viivähdin ulkosalla tiheiden unien välissä. Paljon tekemistä, öisin. Ajattelin runoja, jotka olivat kirjoittamattomina yöpöydän kulmalla, kynän vieressä. Koirat nukkuivat sikeästi, ei mitään koiranunta noilla tuo?
Sain vihdoin kirjoitelmaan järjen häivän, ainakin sellaisen melkein ymmärrettävän tahdin. Järjestelin kappaleita. Kuka minua ymmärtää, kysyin unessa? Vuorosanojen viitteiksi pitäisi kohottaa lainausmerkit, mutta ne eivät ole merkeissä, vaan siinä aikaisemmin tyhjällä lehdellä. Tässä kielessä ei kerrota merkkiä, havaittavaa intonaatiota kysymyksen perään. Tasaista jorinaa?
maanantai 28. helmikuuta 2011
Suolla
Pukkasi kuitenkin kuusitoista yöksi pakkasta. Kello kolme oli niin hiljaista, etten kuullut kuin oman hengitykseni ja palavan savukkeen ritinän katsellessani tähtitaivasta. Aamulla, ennen seitsemää alkoi sitten kivien siirtely louhimolla, raskaat kumahdukset kilometrien takaa. Päivemmällä soi pilli ja sitten räjähti. Olen niin tottunut touhuun, että tuskin huomaan sitä. Kivien myyminen on kyllä säälittävää, vaikka samaa ovat touhunneet täällä pitkään, aiemmin kiviä Venäjän palatseihin, nyt kiviä Eurooppaan. Graniittia. Lisäksi on sorakuoppia, maa-ainesten luvallinen ja luvaton otto kukoistaa.
Ja mikä parasta, tuohon vähän pohjoisemmaksi mauripekkaroidaan turvesuota. SuoKustan toimet ovat aina vituttaneet, mutta nyt erityisesti. Onnellisten, mutta tietämättömien yhteiskunta, tämä. Paikallinen SuoKustan kunnallispoliitikko möi soiset maansa energiayhtiölle. Mikään tuskin vaikuttaa energiayhtiön aikomuksiin, niin, asiasta on tietysti valitettu, lähijoki nimitettäneen kunnanvaltuuston päätöksellä myöhemmin energianyhtiön toimitusjohtaja Pirtilän laskuojaksi, siitä ne haisevat myrkyt ja humukset sun muut Suomenlahteen sitten virtaavat, sen entisen maatalouskuorman päälle.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
fragmentteja päiväkirjasta ilman itsesensuuria
vanhenee ja laimenee
eli
laimenee vanhuuttaan
kun sais edes joskus nuo emaloidut kahvimukit puhtaiksi?
Eräs macca penninen on kirjoittanut kirjan jota en ole ehtinyt lukea, toisaalta hänet muistetaan lähinnä siitä, että lausahti kerran: ”olipa hulvaton juttu sanoi eukko kun kirnuu pieri”. vaan niin se laimenee pennisen maccakin lopuksi eräänlaiseksi ns. kansalaissodan esiasteeksi. tekstikasauma on mahdollisesti laadittu jyväkylän ylellä, ns. vapaavahdissa.
Eräät (oliko jokin särö tässä?) elämöivät että Jouko Sirolan uusi tekstikasa ”Etsijä ja hänen 14 elämäänsä”, on jotenkin hyvä. Harvoin olen joutunut noin kursoorisesti kotimaista kirjallisuutta selaamaan, väittääkseni myöhemmin että olen tuotoksen ”lukenut”. Samat säröläiset järjestävät näköjään sirolalaisen kirjoittajakurssin. No, ne jotka osaa tekee ja ne jotka ei, ryhtyy opettamaan. Jos minulla olisi ollut aikaa, olisin varmaankin osallistunut sirolalaiselle kirjoittajakurssille, kysymyksessähän täytyy olla jonkin sortin parodia. Äskettäin luin myös saman kustantajan julkaiseman huumorikirjan jonka oli kirjoittanut joku Reivilä. Eniten hämmästelen, että kuka näitä Teoksen huumorikirjoja ostaa, eli onko erityisen venyvää huumorintajua kirjojen ns. ostajakunnassa.
En muista kuka lyhyen pennisen kansalaissota äärimmilään teoksen on julkaissut, en muista enkä väliltä.
torstai 24. helmikuuta 2011
leikkaus
maanantai 21. helmikuuta 2011
Sektori 16
Valvottujen, myöhemmin myrkytettyjen mielten ylilento kuuluu huminana puunhakkuupaikalle, liiterin ovi narahtelee tuulessa, koira ynisee ikävystyneenä jalanjuuressa, kusettaa, sytytän tupakan, avaan sepaluksen ja lasken valkealle hangelle. Lintujen kujerrus poimuttaa maiseman, astun saunan kuistille, ajattelen moottorisahaa, mutta en käynnistä sitä, heitän koiralle pallon kauas hankeen, haukku noutaa kapineen nopeasti, muovista valmistettu kertakäyttöesine livahtaa saunan alle, räjähtää vasten terävää pellinkappaletta, koira säikähtää ja nousee ulisten kuistille riekale suussaan. Nyt tuolla kehnolla valmisteella ei ole enää käyttöä, ei edes koiralle.